Tervehdys teille, ystävät, toverit, maanmiehet ja muut.

Olen vuosia pohtinut tätä. Blogia.

Minulla on sanottavaa. Vai onko sittenkään?

Kiinnostaako ketään, hukunko jupisemaan jonnekkin itekseni niinko muutenki.

Tohdinko laittaa oman kuvani? Joku tuttu saattaa löytää tämän, nauraa kahvit näppäimistölleen. Kenties vain vahingoniloisesti myhäillä; "ei järin vahvasti mene tuollakaan."

Sillä ei ole merkitystä.

Onko millään merkitystä?

Kah, siinä yksi yleisimmistä kysymyksistä joita tulee monesti mietittyä.

Siitä lisää myöhemmin.

Luet mielenterveyskuntoutujan blogia, tervetuloa.  Ja anteeksi. Ei, ei sittenkään anteeksi.

Ehkä kaltaisellani ihmissaastallakin on oikeus tähän.

Diagnoosina tällä hetkellä:

- Masennus. Yllärinpylläri! Tämä on vaihdellut diagnooseissa vaikeasta keskivaikeaan sieltä vuodesta 2006 kun ensimmäistä kertaa psykalla kävin.

-Yleinen ahdistuneisuushäiriö. Ahistaa. Pirusti. Melkeen aina, syystä ja toisesta ja ilman syytä. Etenki ihmiset.

-Sosiaalisten tilanteiden pelko. Mää pelkään ihmisiä. Niistä ei koskaan tiijä. Koulut on jääny kesken pitkälti sen takia etten ole kyennyt olemaan ihmisten keskellä. Se jurppii. Kovasti. Kotoa postuminen vaatii helevetinmoisia ponnistuksia, että saa lähettyä tuonne ulkomaailmaan jossa liikkuu ties ketä. Kadehdin heitä, jotka voivat tuosta noin vaan käydä heittämässä roskat, tai käydä kaupassa, sen kummempia ahdistumatta/panikoimatta. Puhumattakaan uusiin ihmisiin tutustumisesta!

-Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, joka pitää sisällään epävakaita, estyneitä ja epäluuloisia piirteitä. Elikkä oon ihan selvä epävakaa, mutta lekuri halusi nuo pari muutakin siihen sisällyttää. Psykologi sanoi jotta oon ihan oppikirja-esimerkki epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, ite miinustaisin siitä sen että vihaa en pura muihin, enemmänkin padon kaiken sisälleni.

Psykoottistasoista oireilua on ollut, stressi sen laukasee että näen välillä ylimääräsiä. Niistäkin ehkä lisää myöhemmin. Kuitennii ainakii tähän asti kyenny hyvinnii vahvasti pitämään jalat maassa sen suhteen, että ymmärrän mikä on totta ja mikä ei.

Miksi aloitin blogin?

Halusin kiljua, vuoroin kuiskata tuntojani maailmalle. Sitä, millaista on koettaa elellä tämän pään kanssa.

Sain tämän alulle, lisää seuraa jatkossa. Arvostan kaikenlaista palautetta.